MoMi – Mobiilisti Mikkelissä

Mobiilia oppimista kehittämässä


1 kommentti

Opettajan koulutusta

Kuvankaappaus 2012-12-17 kello 17.04.50Tausta

Matematiikassa olemme hyödyntäneet ipadia mm. ”laskuvihkona”. Ainoa kirja, joka meillä siis on käytössä on matematiikan kirja ja sielläpä on vihkoon tehtäviä hommia jonkin verran. Muutaman kokeilun jälkeen löytyi hyvä sovellus taustaruutuineen ja monipuolisine toimintoineen, Doceri. Ohjelma lienee alunperin suunniteltu opettajan käyttöön, mutta meillä se sujahti oppilaiden käsiin vallan mainiosti. Yhdistimme matikan perinteisen vihkon ja ipadin tallennusmahdollisuudet, värit, kuvat, lähettämisen jne samaan.Lisänä meillä on ollut oppimisen tukena ”ne” QR-kooditetut screencastit kirjan kappaleissa. Homma toimii hyvin.

Toiminta

Jakolaskujaksosta oli koe. Osa kokeesta suoritettiin perinteisin menoin, analogisella käyttöliittymällä (kynä+paperi). Osa taas tehtiin ryhmässä tehtävänä tuottaa hauska ja luova video jakolaskusta ihmisen elämässä, katsojina ulkoavaruuden alienit. Taustatarinoinnin jälkeen ohjeena oli, että ryhmä sai käyttää ihan mitä materiaaleja, ympäristöä, välineitä halusi. Aikaa videon tekemiselle oli 30 min ja videosta piti tulla 2-3 min mittainen. Arviointiperusteet oli annettu, sekä ohjeistus siitä, mitä olisi hyvä huomioida. Hommiin käytiin lennokkaasti.

Tulos

Arvannette montako videota oli tehty screencastina docerilla… 9/9.  Videoiden laatu tiedollisesti ja sisällöllisesti vaihteli, asiat oli osattu kyllä hyvin, mutta sitten se luovuus..muutama ryhmä käytti sormia ja piirsi kuvia, osa taas oli pykäissyt laskun jakokulman. Luovuus oli siis vähän hakusessa ja kuten yksi oppilaista kokeen jälkeen totesi ”Oli vähän vaikea olla hauska”.

Esitin oppilaille ällistykseni siitä, kuinka samanlaisia videoista tuli ja mitä kaikkea he ovat jo tehneet ipadeilla.. eli taitoa pitäisi olla

”No, kun ei me älytty…”

Seuraavan päivän pikkujouluissa näimme taas huikeita elokuvatrailereita, joita oli väkerretty omalla ajalla, omin ideoin viikko tolkulla etukäteen..

Opettajan päätelmä tästä kaikesta; koulu ja opetus ja opettaja tappaa luovuuden. Piste.

Menen katsomaan peiliin ja totean teknologian olevan armoton paljastaja.


Jätä kommentti

Ison koulun iloja

Meillä on iso koulu. Rantakylän yhtenäiskoulu on yksi maamme suurimpia yhtenäiskouluja. Talossa työskentelee päivän aikana noin 800 henkilöä. Koulussa on hankkeen puitteissa tällä hetkellä 25 padia, jotka ovat pilottiluokan oppilailla henkilökohtaisessa käytössä. Lisää laitteita on tulossa joulun jälkeen myös muiden käyttöön. Opettajilla padeja on kymmenkunta kaupungin tarjoamina ja osalla ihan omia laitteita.

Olen itse ollut opettajana pienessä koulussa, jossa yhteistyö kaikkien kesken oli varsin monipuolista ja jatkuvaa. Sittemmin uutena opena isoon taloon tullessa on yhteistyö luokkien välillä ollut haastavampaa, joten teknologia edellä, pedagogiikka perässä lähdettiin etenemään.

Seos vai liuos

Henkilökohtaisessa käytössä olevia padeja emme lainaa toisille, joten olemme aloittaneet yhteistyön vähän eri tavalla. Meidän luokkamme ottaa padit kainaloonsa ja liittyy toisen luokan kanssa yhdessä tekemään oppimisprojektin, jossa hyödynnetään padeja ja oppilaiden osaamista, intoa ja tekemisen riemua. Saamme pikkuhiljaa levitettyä tekno-osaamista sekä oppimista teknologian avulla isossa talossa niin opettajien kuin oppilaidenkin kesken. Siinä sivussa tulee opettajanakin tutustuttua muihin oppilaisiin ja myös opettajiin.

Olemme aloittaneet pienillä kierroksilla ja teimme loistavan yllin tutkimuspajan yläkerran rinnakkaisluokan kanssa. Noin 50 muksua, 25 padia, 16 yllin tutkimuskoetta ja aikaa puolitoista tuntia. Opettajat vetäytyivät seinän viereen ja seurasivat päältä. Hitsi, että homma toimi hyvin. Meidän luokan oppilaat olivat tehneet ohjeet videoille ja luettaviksi qr-koodilla, yläkerran väki oli tehneet ohjeet kirjallisesti. Kaikki tutkimukset videoitiin ja niistä koostettiin molemmille luokille jatkotyöstöä varten videopätkiä. Oppilaat tekivät koko ajan töitä yhdessä. Halu tehdä ja kokeilla kuulsi kommenteista ja jatkossa he toivoivatkin enemmän tällaisia yhteistoiminnallisia päiviä. Meidän luokkalaiset olivat tulikokeessaan ohjaamassa padin käyttämisessä ja hyvinhän se meni.

Seuraavaksi kokeilimme vain tunnin ”keikan” kakkosluokkaan ja teimme satuja animoiden Toontasticilla. Luokka oli treenannut Toontasticin käyttöä jo aiemmin ja kävimme etukäteen työvaiheet oppilaiden kanssa läpi, lisäksi he latasivat Dropboxista ohjeen itselleen talteen. Yhytin oppilaat keskenään ja päästin irti. Tunnin tuotoksena on vajaat parikymmentä animoitua tarinaa, innostuneita kakkosia ja tyytyväisiä nelosia sekä hyvin rauhallinen opettaja.

Keväälle on jo tarjolla useampi projekti tähtitieteestä näytelmiin ja toivottavasti myös yläkoululaisten kanssa pulkkamäen kiihtyvyyksien tutkimiseen ja moneen muuhun.

Muutamia ongelmia on iMovien kanssa ollut videoiden jaossa Youtubeen, kameran rullalle viennin jälkeen tämäkin on onnistunut. Lisäksi Toontasticissa tarinoiden jakaminen on tehty niin lapsiturvalliseksi, että se on jopa hankalaa, mutta katsotaan opimmeko sen.