MoMi – Mobiilisti Mikkelissä

Mobiilia oppimista kehittämässä


Jätä kommentti

Kyllä maalla on mukavaa

IMG_8645

Jo keväällä tehdyt oppimisympäristön laajentamiset eli pyöräretket saivat nyt syksyllä jatkoa, kun viime maanantaina kurvasimme open mummolaan perunannostoon ja tutustumaan vanhan maatilan miljööseen.

Ennakkoon olin valmistellut päivää siten, että keräilin vanhoja esineitä, valokuvia, tekstejä, videoita yms. 1900-luvun alkupuolelta tilan elämästä, ihmisistä ja maisemista. Koostin niistä videoklippejä ja tehtäviä herätekysymyksineen QR-koodien taakse.


Kuvat open suvun perhearkistosta

Lisäksi oli  tehtäviä mm. viljakasvien ja puutarhakasvien tutkimiseen sekä pellavan viljelyyn, käsittelyyn ja kankaaksi asti saamiseen. Tärkeimpänä tavoitteena päivässä oli kuitenkin hengittää useampi satavuotisen tilan ympäristöä ja nähdä sekä tutkia ”historiaa” ihan omin käsin useamman lähteen avulla. Lisäksi taivuttelin tätini perunannoston asiantuntijaksi ja pullat tulivat kuulema talkoopalkkana.

Matkalla pidimme taukoja ja kahlasimme  viljapellon reunoja ohi ajavien autoilijoiden iloksi ja otimme kuvia ohrasta sekä kaurahalmeista digikasvioon. Oppilaista osa intoutui maistelemaankin jyviä.

IMG_0887

Perillä perunannoston lisäksi oppilaat alkoivat tutkia ympäristöä, miettiä ja pohtia asioita parinsa kanssa ja pullaakin syötiin. Työskentely sujui jouhevasti, osa pareista ennätti tehdä kaikki tehtävät osa osan, mutta kaikki ennättivät kiivetä aitan parvelle, tutkia uuninpankoa, kieputella kirnua, rapsutella Salli-koiraa, maistella puoliraakoja omenoita…

Tavoitteet ja niiden toteutuminen
Retken opetuksellisena tavoitteena oli pitkäkestoisen liikkumisen, yhteistoiminnan, liikenteessä liikkumisen, hyvien käytöstapojen ja muiden elämän perusasioiden harjoittelun lisäksi oppiaineisiin liittyviä tavoitteita ja sisältöjä.

Tähän projektiin ja sitä seuraavaan jaksoon olen hakenut tavoitteita historian alkumetreiltä; omaan historiaan ja kotiseudun historiaan tutustumista, syy- ja seuraussuhteiden pohtimista ja yleisesti historian tutkimiseen tutustumista. Biologian puolelta tavoitteina ovat maatilan elämä; miten ruoka siirtyy pellolta pöytään, eliöihin ja kasveihin tutustuminen. Työstämiseen, tietojen rakentamiseen ja kokonaisuuksien hahmottamiseen käytettiin oppilaiden omien kokemusten,  vanhojen valokuvien, tekstien (kylien perinnekirjat ovat aarteita), mummojen ja ukkien kertomusten, netistä löytyneiden videoiden, kuvien ja artikkelien yhdistelmiä sekä tietenkin keskustelua.

Pyrimme löytämään eroja ja yhteneväisyyksiä maatilan elämässä ennen ja nyt. Lisäksi mietittiin hyvin konkreettisesti mm: Miksi lehmä oli ennen tärkeä, entä nyt? Miksei lehmiä nykyään ole joka talossa? Miksi autot ovat muuttuneet? Miten autojen kehittyminen on vaikuttanut teihin? Entä nopeusrajoituksiin? Entä pyykinpesu, miksi se ennen tehtiin käsin, entä nyt?

IMG_8677

Raportoinnin tutkimuksistaan ja päätelmistään oppilaat tekivät haluamallaan tavalla. Pääosa päätyi videoon, osa teki kirjan. Loppuviikosta olemmekin käyneet läpi raportteja ja ne ovat herättäneet hyviä keskusteluja sekä nostaneet esille minulle opettajana sen, miten lapset kokivat päivän ja mitä he saivat siitä irti. Samalla saamme taas koottua tiedoista kokonaisuuden ja heräteltyä lisäkysymyksiä tulevan varalle.

Alla Ainon raportista ote

IMG_3821

Ilmiöitä.

Saimme Ilmiöpajalta testattavaksi fysiikkaan liittyivä leluja ja välineitä. Aamulla retkireppuun lähti mukaan tutka, josta tulikin hitti iltapäivän fillari-ja juoksukisaan. Konkretisoitui nopeus käsitteenä, kun pyörällä pääsi sivutien pätkän ylinopeutta. Näistä ja muista ehkä myöhemmin lisää 🙂

IMG_8813

Open päivä?

Retkethän on kamalan stressaavia, pitäisi pystyä pitämään homma hanskassa, kaikki turvassa, toivoa käytöstapojen ja sääntöjen noudattamista sekä vielä toivoa, että retkellä oikeasti opittaisiinkin jotain.

No miten sitten koin päivän?

– Istuin portailla seuraamassa tapahtumia, kiertelin ottamassa valokuvia, vastailin  kysymyksiin ja nautin auringosta sekä toiminnan aiheuttamasta kuhinasta ympärilläni. Samalla pystyin keskittymään olennaiseen, parien työskentelyn seuraamiseen ja tavoitteisiin pääsyn arviointiin. Lisäksi sain arvokasta tietoa ja pelimerkkejä yhteenvetoa ja ensi viikkoa varten.

Olin etukäteen valmistellut päivän tehtävät, tätini oli loistava assari, Salli-karvakorvasta puhumattakaan. Yhtään asiaa ei vaikeuttanut se, että olimme jossain muualla kuin koulussa, jonkun toisen kotona, joka selkeästi oli oppilaille merkittävä tekijä. He arvostivat sitä, että olimme saaneet tulla mummolaan ja käyttäytyivät sen mukaisesti. Tapakasvatusta, josta kunnia kuuluu kodeille.

Tein taas huomion myös siitä, miten sujuvasti teknologia kulkee jo mukana. Padeilla kuvattiin, tallennettiin ääniä, katsottiin videoita, etsittiin lisää tietoa.. samaa osa teki myös puhelimillaan. Jännä huomata, miten osalle oma puhelin on parempi työväline kuin padi. Hyvin osaavat siirrellä kuvia ja tietoja paikasta toiseen. Käytöstavat pysyivät myös laitteiden kanssa mukana, muutama eksyi pelaamaan uuninpankolla hetken tauollaan ”jotain”, yhdestä kuvasta huomautin jälkikäteen.. ja, no siinäpä se olikin. Mukana kuitenkin oli 23 aktiivista oppilasta laitteineen.


3 kommenttia

Oppimisympäristön merkitys

Viimeisillä viikoilla olemme polkeneet ja bussimatkailleet ympäriinsä erilaisten opintoretkien merkeissä. Oppimisympäristön, oppimaiseman laajentaminen on ollut kiinni käytettävissä olevasta ajasta, sekä fillarinketjujen pituudesta (ja sitähän tunnetusti riittää).

Olavinlinnassa

Olavinlinnassa

Retkipäiväkirja (Book Creatorissa). Oppilaat ovat kirjoittaneet jokaiselta retkeltä päiväkirjaa sekä liittäneet siihen kuvia, videoita ja ääntä. Päiväkirjoista löytyy tapahtumaselostusten lisäksi myös tunnelmia ja ajatuksia. Lisäksi päiväkirjat on tallennettu dropboxiin, josta ope voi käydä niitä kurkkimassa.

Endomondolla ja erilaisilla kartoilla olemme seurailleet kuljettuja matkoja ja etukäteen tutustuneet (mm. Savonlinnaan) retkikohteisiin. Yksikkömuunnoksia on treenattu edestakaisin. Lisäksi olemme mittailleet koekäytössä olevalla Labdiscilla lämpötiloja mm. järvivesistä.

Ensimmäinen retki tehtiin läheiselle järvelle, jossa on myös erilaisia metsäalueita sekä isoja kallioita ja niiden muodostamia luolia.

Digikasvioon etsittiin ensimmäisiä kuvia, aloitimme helpoista, eli puista. Kuvaaminen on muuten jännä juttu, se saa oppilaat tutkimaan, pähkäilemään, etsimään ja kaivamaan mitä ihmeellisimpiä asioita luonnosta. Kasvien lisäksi törmäsimme mm. ex-sammakkoon.

Osa sai äänitettyä myös lintujen lauluja, osa metelöi ihan itse. Tunnistus hoitui näppärästi luokalamme olevan lintubongarin toimesta, toki varmistimme myös muutamia juttuja heti paikan päällä wikipedian artikkelien ja nettikasvioiden kanssa.  Lajitunnistukseen olemme käyttäneet myös Naturgate -appsia, joka toimii vallan mainiosti, kirjautumispakko on vain päivitetyssä versiossa pieni miinus.

Tutustuimme (osa hyvinkin läheisesti ja kosteasti) myös jäiden lähtöön, osuimme juuri sellaisena päivänä maastoon, että tuuli painoi jäitä kasaan ja järven selkä vapautui. Veden lämpötilat mitattiin Labdiscin lämpötilamittarilla (ja uimalla).

Toinen retkistämme tehtiin kaupungin keskustaan taidemuseoon sekä pitäjän kirkkoon. Tavoitteina tällä retkellä oli tutustua museolla näyttelyyn Football Landscapes sekä pysyviin näyttelyihin. Kirkossa tutkimme symboliikkaa sekä suntio esitteli meille kirkkorakennusta. Tästä reissusta varmasti suurin anti ja opetus oli tekijänoikeudet. Museon opas  oli kertomassa meille näyttelyistä ja oppilaat ottivat paljon padeilla kuvia. Lopuksi hän hienosti ohjasi tekijänoikeusasioissa, muistutti ettei kuvia saa taideteoksista julkaista ilman tekijän lupaa. Muutama ennätti nimittäin jo lennosta omille instagram-tileilleen tavaraa heitellä. Siivouksen jälkeen on meillä ollut varsin tekijänoikeustarkkaa porukkaa.

Huutokalliolla

Huutokalliolla

Taidemuseon näyttelystä antina oli tehdä omana tulkintana valokuva, jossa jokin urheilulaji esiintyy tavalla tai toisella. Hienoja kuvia tulikin.

Kirkkoon sain valmista opetusmateriaalia Mikkelissä rakennetun kulttuuriperintökasvatuksen sivustolta ja symboleja tutkittiin sekä tulkittiin kuvien avulla. Oppilaiden taidot ja silmä valokuvaamisen suhteen on myös kehittynyt. Kirkosta saimmekin mukaan upeita valojen, värien ja muotojen tulkintoja.

Myös hyvin vanha hautausmaa kirkon ympärillä kiinnosti kovasti ja sinne etsiydymme  kotiseudun historiaa ja ihmisiä sivuavissa projekteissa varmasti jatkossa.

Kolmas keikkamme oli Savonlinnaan sekä siellä Riihisaaren museoon sekä Olavinlinnaan. Täällä meillä oli hieno tilaisuus harjoitella padien käytön etikettiä kera muun käytön. Pohdimme etukäteen sitä, kuljetaanko nenä kiinni padissa vai katsotaanko maailmaa myös omien silmien kautta. Täytyy sanoa, että sujui äärettömän hyvin. Fiksua porukkaa, muistutella ei juuri tarvinnut ja vain yksi padi ongittiin mehun seasta repusta, eikä yhtään Saimaasta.

kuva Iiro Pekonen

kuva Iiro Pekonen

Kuvat ovat olleet meillä selkeä oppimisen väline ja olen itse, sekä oppilaat ovat kuvanneet järjestelmäkameralla meidän reissuista paljon kuvia. Näiden kuvien avulla nytkin palattiin oppaiden kertomiin aiheisiin norpista, muinais-Saimaasta sekä Olavinlinnan elämästä entisaikaan. Kuvat ovat lisäksi meidän yhteisessä käytössä, jokainen voi hyödyntää niitä haluamallaan tavalla.

Viimeisin vierailumme oli viime viikolla Urpolan luontokeskukseen sekä Kaihunharjulle Mikkelipuistoon. Tällä reissulla kartutimme digikasviota, mittailimme lämpötiloja, tutustuimme veden ekosysteemiin ravintoketjuineen sekä mittasimme mm. puiden ympärysmittoja. Sinänsä padien kanssa ei tällä kertaa tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä, mutta havaitsin vielä edellisiä kertoja vahvemmin sen, että oppilaat haluavat tallentaa kuvina paljon asioita. He myös tutkivat, etsivät, kaivavat ja kokeilevat ihan itse.  Jatkuvassa käytössä oleva mobiililaite ei ole passivoinut heitä vaan enneminkin aktivoinut.

Vesikasveja – Kuva Iiro Pekonen

Oppimisympäristön muuttuminen toimintaa, liikettä ja ilmiöitä sisältäväksi on se merkittävä tekijä. Luokkahuone  sinällään jo passivoi ja sitä tylsyyttä vastaan oppilaat taistelevat omin keinoin. Kun mennään paikkaan, missä on mahdollista tehdä ja SAA tehdä, niin alkaa tapahtua. Tuttua huttua, eikö 🙂


8 kommenttia

Creeper ja sen kaverit luokassa

Se näyttää karulle pikselimössölle, on kolmiulotteinen palikkalaatikkopaikka. Siellä voi rakentaa ja räjäyttää, fysiikan lait toimivat, ainakin lähestulkoon normaalisti, paitsi, että voi lentää,  zombejakin on sekä possuja…Miron kuvakaappaus yhteispelissä

Ja se imaisee oppilaat sisäänsä, ”ne” puhuu oudolla kielellä, käyttää hassuja sanoja, hurraa ja riemuitsee, tönii, ohjaa ja jakaa tietoa, opettelee ihan itse, ilman pakottamista, erityistä motivoimista, uhkailua ja kiristystä.. Mitä himputtia täällä tapahtuu?

Meillä pelataan siis Minecraftia. Paljon. Oppilaista kaikki ovat tutustuneet peliin ja suuri osa pelaa ”mineä” vapaa-ajallaan. Paljon. Ensikosketus itselläni peliin oli syksyllä, kun oppilaat tekivät siitä useamman esityksen ja pelin hahmot alkoivat esiintyä tarinoissa ja kirjoitelmissa sekä puheessa. Mutta syttynyt en sille, enkä vieläkään, yksityispersoonana, mutta opettajana olen ihan liekeissä. Useamman pelituokion sivusta seuranneena opettajan ideavalot hälyttävät vilkkuen kirkkaita valoja. Jos joku asia imee noin täysillä mielenkiinnon heittämällä tunniksi tai pariksi, saa oppilaat tekemään yhteistyötä, toimimaan yhteisen päämäärän takia sekä tavoittelemaan lisää osaamista niin hölmöähän olisi jättää tuo mahdollisuus käyttämättä.

Koulullamme on langaton verkko oppilaskäytössä, mutta se on valitettavasti sen verran häilyväinen ja ”turvallinen”, että Mine ei pyöri siinä siten kuin oppilaat toivovat. He haluavat nimittäin pelata yhdessä. Rakentaa samaa maailmaa, etsiä, tehdä toimia yhdessä. Niinpä he ratkaisevat ongelmaa pistämällä pystyyn omia wifi-hotspotteja puhelimistaan tai pyytämällä opea jakamaan padin verkon. Tänäänkin useampi porukka pelasi yhdessä ja luokassa käytiin kuumaa keskustelua kaivauksista, timanteista, aarteista, jäähallien ja kasinoiden rakemamisesta, hotellista, puumajasta.. kuultiinpa hurjia hurraahuutojakin löytöjen ja onnistumisten tapahtuessa (toki myös ärähdyksiä ”älä lyö” :)).

Ja miten oppilaat ovat ottaneet pelissä selviytymisen ja menestymisen taidot haltuunsa..

”Self learning is more powerful than listening to what any teacher has to say”

– Stephen Reid

Kuvakaappaus luokan edmondo-ryhmästä

Kuvankaappaus 2013-3-11 kello 18.58.08

Eipä voi muuta kuin nyökytellä. Motivointi ja keskittyminen on huippuluokkaa yhteistyökykyjen, organisointitaitojen ja sosiaalisen toiminnan kehittyessä jatkuvasti.

MinecraftEdu on jo julkaistu ja sitä on testattu monessa koulussa ympäri maailmaa opetuskäytössä, myös Suomessa mm. Hutun koululla. Lisäksi aiheesta on tehty Wiki, josta pääsee alkuun mm. opiskeltaviin sisältöihin tehdyillä videoklipeillä.

Padeille Edu-versio ei ole saatavilla, joten tavoitteena onkin kokeilla ihan maksetulla Pocket Editionilla ja yhteisellä wifi-verkolla pelin toimivuutta opetuksessa. Keskiviikkona on tulossa päivitys, josta luokan viisaat osasivat vihjailla tulossa olevasta online-versiosta. Tämä helpottaisi teknisesti yhteispelaamista kummasti. Photo 11.3.2013 19.09.51

Mietin oppimiseen Minen käyttöä esimerkiksi..

– Hutun koululla Arto Lohen kokeileman kylän rakentaminen ja siihen liittyvät kyläkokoukset, hommien edistyminen, yhteiskuntaa varten tarvittavat asiat, sopimukset, toiminnot…

Andrew Miller nostaa esille useita hyviä esimerkkejä, joista itse jäin miettimään Minecraftin soveltamista seuraavassa lukupiirissämme. Kirjan maailman luominen peliin, tai pienemmässä mittakaavassa vaikkapa kirjassa esiintyvän rakennuksen/huoneen/ kylän tekeminen.

– Meillä on yllissä menossa  Virtuaalinen Amazing Race Pohjois-Eurooppa, jossa aion hyödyntää ylänköjen – alankojen yms. pinnanmuotojen opetteluun Minecraftia ihan konkreettisesti. Mitä muuta siihen vielä keksisin, en tiedä, mutta ideioita ja vinkkejä otetaan vastaan…

– Matematiikassa on tulossa geometrian jakso…..

PS. Neulojaa ilahduttaa lampaat, joista saa villaa.


2 kommenttia

Hei me lennetään!

Eilen käytiin Kalliovuorilla, osa eksyi Saharan aavikolla, toiset hämmästelivät Niagaran putouksilla. Tarinankerrontaa pohjustettiin etsimällä Fotopedian kansallispuisto -apsista seikkailutarinalle sopivaa tapahtumapaikkaa. Maisemaan tarvittiin seikkailija, joka löytyi kameran naamapuolelta, eli omat kasvot kehiin ja seikkailemaan.

Wikimedia Commons Photo by Dirk Beyer

Poppletilla sitten kerättiin seikkailun osasia miellekartaksi, osa oppilaista lisäsi sinne vielä kuvia tilanteista ja tapahtumista, osa väritti ja piirsi, osa kirjoitti jo hullun lailla.

Seuraavana päivänä, kunhan tarinan oli annettu muhia sopivaksi sopaksi jatkettiin kirjoittamalla. Jännä oli seurata sitä, miten näppärästi oppilaat tuottivat tekstiä ipadin omalla näppiksellä, ilman lisähärpäkkeitä. Muistioon kirjailtiin juttuja, vähän ope muistutteli välimerkeistä, isoista kirjaimista jne, mutta muuten työstäminen sujui omaan tahtiin. Lopuksi oppilaat joko näyttivät tai lähettivät sähköpostilla tarinansa luettavaksi opelle. Palautteen sai heti ja jatkamme projektia kohti yhteistä tarinakirjaa luokalle luettavaksi tai kuunneltavaksi.

Ibooks Author on muutenkin kokeilun alla, sillä uskonnossa olemme keränneet tietoa, materiaalia, haastatteluja, kuvia yms. projektina kirkon kuulumisesta ja näkymisestä ihmisen elämässä.  Tässäkin on suuri suunnitelma julkaista luokan oma kirja ibooksissa luettavaksi. Päätimme tosin, että tätä kirjaa ei julkaista ”koko maailmalle”, koska siellä on oppilaiden hyvinkin henkilökohtaisia ajatuksia, kokemuksia ja kuvia.

Odotamme yhä, tällä kertaa suojakuoria, jotta kaikki saisivat laitteensa kotiinkin…