MoMi – Mobiilisti Mikkelissä

Mobiilia oppimista kehittämässä


1 kommentti

Uusia askelia – oppiva yhteisö?

”Mobiilisti Mikkelissä” -hanke on loppunut jo tovi sitten, mutta mobiilisti Mikkelissä mennään niin, että hurisee.

Oman luokkani taival neljänneltä luokalta on nyt vaihtunut seitsemäsluokkalaisten hommiin ja uusi nelonen törmäilee luokkaan aamuisin sisälle. Heille jaettiin eilen 1:1 tabletit. Toimintainto on hurja ja opea hymyilyttää. Toinen kerta samassa tilanteessa ei enää jännitä niin paljon, moni asia on kehittynyt ja muuttunut, työ helpottunut oman ammatillisen kehittymisen kautta, kokemusten opettamana, sekä mm. teknisin ratkaisuin, joilla vaikkapa mobiililaitteita saadaan hallinnoitua keskitetysti.

Mitä sitten tapahtui niille Sankareille, jotka aiemmissa blogipostauksissani ovat esiintyneet… No seiskallehan ne pyyhälsivät, moikkailevat käytävillä ja mikä parasta, jakavat omaa osaamistaan toisille oppilaille ja opettajille. Meillä Rantakylässä koko 7.lk (neljä rinnakkaista luokkaa) siirtyi 1:1 mobiilimaailmaan. Toiminnan aloitti myös OppilasAgenttien ryhmä, jotka nimesivät itsensä Salaisiksi Agenteiksi. Ei varmaan ole vaikea arvata, ketkä reilut parikymmentä oppilasta meillä ovat noita Salaisia Agentteja, joita minä pääsen mentoroimaan ja ohjaamaan.

Työyhteisössämme kuhisee ja kihisee positiivisesti. Kolmen vuoden aikana on aikamoisia harppauksia teknologisissa ratkaisuissa, päädytty oppimisympäristöissä meillä tällä hetkellä toimivaan kombinaatioon peda.net+Gafe, joista jälkimmäinen toimii oppimisen ympäristönä ja peda.net tiedotuksen välineenä. Lisäksi mobiililaitteisiin on panostettu koulun omasta budjetista, koulutuksia on järjestetty ja niihin on kannustettu osallistumaan. Uusi opetussuunnitelmatyö on käynnissä monella tasolla ja ihan konkreettisestikin se on näkynyt mm. monialaisissa oppimisprojekteissa kaikilla luokkatasoilla.

Seiskojen 1:1 on viimeisen viikon aikana näyttänyt sen, miten opettajakin oppii aika nopeasti halutessaan asioita. Nyt, kun aivan toisenlainen teknologian käyttö opetuksessa on mahdollista, moni opettaja suorastaan hinkuu ja imee tietoa, kokeilee, testaa, keksii ja luo. Sain yhtenä päivänä aika monta ”tukipyyntöä”, jolloin tajusin, että en ennätä avittamaan ajoissa, mutta onneksi on nohevia OppilasAgentteja, kaappasin yhden käsipuolesta mukaan ja saattelin antamaan tukea tarvitsevalle.

On mielenkiintoista havaita, kuinka paljon erilaisia teknisiä taitoja, loogista ohjelmien ymmärtämystä ja oppimista tukevaa teknologista ajattelua oppilaille on kehittynyt kolmen vuoden aikana.  Tämä osaaminen ”läikkyy” nyt ympäri koulua. Uskaltaisin väittää, että olemme oppiva yhteisö.


4 kommenttia

”Kasvoiko Babyloniassa perunoita?”

Tähän kysymykseen ja moneen muuhun kaivoivat vitoset tietoja rakentaessaan omaa babylonialaista tai egyptiläistä yhteiskuntaansa Minecraftissa.

Tehtävänanto ja työskentely

Pyramidin äärelläLuokka oli jaettu 4-5 oppilaan ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle oli rakentamistehtävänä joko babylonialainen kaupunki tai egyptiläinen kaupunki. Historiallisesti ajankohdat oli valittu tiettyjen hallitsijoiden / keksintöjen yms. ajankohtiin.

Tehtävänannossa oli ohjeistettu mm yhteiskuntaluokkien näkymisestä kaupungin arkkitehtuurissa sekä uskonnollisuudesta temppeleistä ja hautamuistomerkeistä. Näihin upottiinkin suurella mielenkiinnolla ja mm.  symboleja pohdittiin ahkerasti. Taidetta saatiin mukaan monessa muodossa, sillä kuviksen ope oli mukana matkassa ja kuvistunneilla oppilaat työstivät egyptiläisiä omakuviaan käytävän seinille.Tehtävänannossa oli oppimisen tavoitteet jaksolle sekä sisällöstä rakentamiseen vaikuttavien tekijöiden selvittäminen. Tiedonhakuun lähdettiin hakusanoja pohtimalla sekä Ylen loistavien dokumenttien saattelemana. Katsoimme Areenalta pätkiä useista Egyptin historiaa avaavista dokumenteista ja pohdimme yhdessä mm. jokien merkitystä yhteiskunnan kehittymiselle. Osa jatkoi katselua myös kotona sekä Areenalta että Youtubesta ja BBC:lta.

IMG_4673

Kaikkiaan koulussa oppilaat käyttivät aikaa projektiin pari viikkoa. Ensimmäisessä vaiheessa ryhmät rakensivat oman kaupunkinsa ja piilottivat sinne aarteita. Toisessa vaiheessa kaupunkeja vaihdettiin ryhmien välillä ja aarrejahti sekä tutustuminen toiseen ”kulttuuriin” alkoi. Kolmannessa vaiheessa laskettiin pisteitä ja purettiin töitten tuloksia. Lisäksi ryhmät vielä arvioivat omaa työskentelyään ja oppimistaan.

Yhteistyö ja ryhmien hioutuminen

Luokka on hyvin tottunut tekemään erilaisissa kokoonpanoissa hommia. Ryhmät vaihtuvat jatkuvasti kuten myös ryhmien koko. Tällä kertaa ryhmä oli poikkeuksellisen suuri ja mietinkin, miten tulee käymään hommien kanssa. Yllätyin positiivisesti, sillä kaikki ryhmät työskentelivät täydellä teholla lähes koko ajan. Minecraftin ja koulun langattoman verkon avautuminen moninpelin mahdollistamiseksi on helpottanut ryhmässä toimimista ja yhteistyön tekemistä kummasti.

Aloitimme projektitunnit aina yhteisellä pikapalaverilla, jossa ryhmät kertoivat missä mennään. Tämän jälkeen ryhmät hajaantuivat ympäri koulua työskentelemään. Itse kiersin ryhmissä ja hypin omalla padillani oppilaiden maailmoihin sisälle. Oli vinkeä tunne, kun oppilaan virtuaalinen hahmo oli oman hahmoni vieressä ja ohjasi minua sekä esitteli työn tuloksia; peltoja, vesikanavia, asuinrakennuksia, temppeleitä. Samalla fyysisesti vieressäni oleva oppilas tai usein koko ryhmä papatti ja selitti sitä missä virtuaalisesti menimme.

Oppilailla on vahvuuksia, joitten olemassaolosta he eivät itsekään aina tiedä. Tässä tehtävässä muutama ryhmä kävi haasteellista minelivepainia toimintatavoista, seinäväreistä, perunankasvatuksesta jne. Välillä meteli oli korvia huumaavaa, välillä piti mennä erotuomariksi, jotta nokkapokka ei kehittyisi käsirysyksi. Näistä selvisimme kaivamalla niitä vahvuuksia esille. Toinen on hyvä tiedollisesti, löytää ihan mahdottoman hyviä juttuja ja osaa selittää ne kavereille, toinen taas osaa Minecraftissa vaikka vääntää kiven solmuun puhumattakaan helpommista asioista…Loppuarvioinnissa tämäkin nousi esille opittuna asiana.

Oppiminen ja tavoitteisiin pääsy

No mitäs sitä sitten opittiin? Ainakin se, milloin peruna tuli Eurooppaan.. mutta entä Kaksoisvirtainmaahan?

Arviointia varten ryhmäytin porukat uudelleen, niin että arviointiryhmässä oli jäseniä kahdesta eri rakennusryhmästä. Näin ollen ryhmät pääsivät myös keskenään puimaan, miten ryhmän yhteistyö toimi ja mitä oli opittu. Alla muutama lainaus arviointiryhmien autenttisista pohdinnoista.

Yhteistyö toimi ihan ok välillä vähän heikosti. Miksi? Koska yksi teki vähän vähemmän ja toisella ryhmällä sujui ihan hyvin koska kaikki rakensi.

S:n ryhmä toimi niin että kaikki teki vähän kaikkea ja ryhmätyö ei muuttunut sekavaksi. R:n ja K:n ryhmä oli ihan hyvä mutta kaikki teki kaikkea. Joskus kävi niin että esim M rupesi lentelemään ja karsomaan mitä me muut tehdää.

Mitä pitäisi parantaa.

Ensimmäinen ryhmä oli siinä, että tuli kiire koska alussa ei suunnitellu tarpeeksi. Toinen ryhmä oli, että olisi pitänyt kysyä mitä pitää tehdä jos ei tiedä mitä pitää tehdä.

Rakennusryhmä2. Työnjakoa, ja ajan käyttöä. Työnjako oli ihan surkea, mutta olitiin samaa mieltä asioista.

Yhteistyötä. Eli tehtäisiin enemmän yhdessä eikä yksin.

Oppilaat kokivat merkityksellisiksi asioiksi töiden tasapuolisen jakaantumisen, kaikkien keskittymisen asiaan sekä kommunikoinnin ja mielipiteiden merkitys huomattiin myös. Yhdessä tekemistä arvostettiin ja erimielisyydet koettiin haittaaviksi, mutta joskus myös tarpeellisksi.

Opettajana voin todeta, että ryhmät hioivat jälleen kerran toistensa osaamistaan taidollisilla tasoilla hienosti. Joissakin ryhmissä tunnuttiin olevan pettyneitä ryhmän toimintaan, mutta sekin kuuluu asiaan. Arviointivaiheessa nousi esille selkeästi se, mikä oli hiertänyt ja ryhmän jäsenet tunnistivat kaikki ongelmat. Näitä oli helppo purkaa ja pohtia sitten, miten jatkossa edetään, jotta homma toimisi paremmin.

Oppimistavoitteisiin tiedollisesti päästiin. Eroja oppilaiden osaamistasoissa toki on ja nekin nousivat opettajalle näkyviin ryhmien toimintaa seuratessa sekä loppuarvioinnista, vaikka se tehtiinkin ryhmittäin.

Peleistä

Minecraftin ja muiden vastaavien pelien käyttäminen oppimisen välineenä on tuonut luokassa esille sellaisia persoonia, jotka muuten jäisivät tai jättäytyisivät taka-alalle. Nyt käsillä olevassa projektissa avaruuteen liittyen heitin kokonaan ohjat oppilaille yhden ryhmän kohdalta toteutuksen suhteen. He rakentavat peliä. Ehdottelin muutamaa pelinrakennusohjelmaa ja sain vienoja hymyjä, joista tulkkasin puhuvani tyhmiä. ”Se on niin simppeli, tiiän paremman”. Jaaha. No mikäpä siinä. Etenkin kun sain seuraavana päivänä videopäiväkirjan pätkän nähtäville. Päiväkirja paljasti, että edellisenä iltana oli ”datausluolassa” ryhmässä ratkottu ongelmia, pähkäilty ääniä sekä riemuittu onnistumisesta. Ope hymeksii tyytyväisenä ymmärtämättä koodipätkistä juuri mitään.

Odotan mielenkiinnolla mitä saamme irti avaruudesta…


Jätä kommentti

Kyllä maalla on mukavaa

IMG_8645

Jo keväällä tehdyt oppimisympäristön laajentamiset eli pyöräretket saivat nyt syksyllä jatkoa, kun viime maanantaina kurvasimme open mummolaan perunannostoon ja tutustumaan vanhan maatilan miljööseen.

Ennakkoon olin valmistellut päivää siten, että keräilin vanhoja esineitä, valokuvia, tekstejä, videoita yms. 1900-luvun alkupuolelta tilan elämästä, ihmisistä ja maisemista. Koostin niistä videoklippejä ja tehtäviä herätekysymyksineen QR-koodien taakse.


Kuvat open suvun perhearkistosta

Lisäksi oli  tehtäviä mm. viljakasvien ja puutarhakasvien tutkimiseen sekä pellavan viljelyyn, käsittelyyn ja kankaaksi asti saamiseen. Tärkeimpänä tavoitteena päivässä oli kuitenkin hengittää useampi satavuotisen tilan ympäristöä ja nähdä sekä tutkia ”historiaa” ihan omin käsin useamman lähteen avulla. Lisäksi taivuttelin tätini perunannoston asiantuntijaksi ja pullat tulivat kuulema talkoopalkkana.

Matkalla pidimme taukoja ja kahlasimme  viljapellon reunoja ohi ajavien autoilijoiden iloksi ja otimme kuvia ohrasta sekä kaurahalmeista digikasvioon. Oppilaista osa intoutui maistelemaankin jyviä.

IMG_0887

Perillä perunannoston lisäksi oppilaat alkoivat tutkia ympäristöä, miettiä ja pohtia asioita parinsa kanssa ja pullaakin syötiin. Työskentely sujui jouhevasti, osa pareista ennätti tehdä kaikki tehtävät osa osan, mutta kaikki ennättivät kiivetä aitan parvelle, tutkia uuninpankoa, kieputella kirnua, rapsutella Salli-koiraa, maistella puoliraakoja omenoita…

Tavoitteet ja niiden toteutuminen
Retken opetuksellisena tavoitteena oli pitkäkestoisen liikkumisen, yhteistoiminnan, liikenteessä liikkumisen, hyvien käytöstapojen ja muiden elämän perusasioiden harjoittelun lisäksi oppiaineisiin liittyviä tavoitteita ja sisältöjä.

Tähän projektiin ja sitä seuraavaan jaksoon olen hakenut tavoitteita historian alkumetreiltä; omaan historiaan ja kotiseudun historiaan tutustumista, syy- ja seuraussuhteiden pohtimista ja yleisesti historian tutkimiseen tutustumista. Biologian puolelta tavoitteina ovat maatilan elämä; miten ruoka siirtyy pellolta pöytään, eliöihin ja kasveihin tutustuminen. Työstämiseen, tietojen rakentamiseen ja kokonaisuuksien hahmottamiseen käytettiin oppilaiden omien kokemusten,  vanhojen valokuvien, tekstien (kylien perinnekirjat ovat aarteita), mummojen ja ukkien kertomusten, netistä löytyneiden videoiden, kuvien ja artikkelien yhdistelmiä sekä tietenkin keskustelua.

Pyrimme löytämään eroja ja yhteneväisyyksiä maatilan elämässä ennen ja nyt. Lisäksi mietittiin hyvin konkreettisesti mm: Miksi lehmä oli ennen tärkeä, entä nyt? Miksei lehmiä nykyään ole joka talossa? Miksi autot ovat muuttuneet? Miten autojen kehittyminen on vaikuttanut teihin? Entä nopeusrajoituksiin? Entä pyykinpesu, miksi se ennen tehtiin käsin, entä nyt?

IMG_8677

Raportoinnin tutkimuksistaan ja päätelmistään oppilaat tekivät haluamallaan tavalla. Pääosa päätyi videoon, osa teki kirjan. Loppuviikosta olemmekin käyneet läpi raportteja ja ne ovat herättäneet hyviä keskusteluja sekä nostaneet esille minulle opettajana sen, miten lapset kokivat päivän ja mitä he saivat siitä irti. Samalla saamme taas koottua tiedoista kokonaisuuden ja heräteltyä lisäkysymyksiä tulevan varalle.

Alla Ainon raportista ote

IMG_3821

Ilmiöitä.

Saimme Ilmiöpajalta testattavaksi fysiikkaan liittyivä leluja ja välineitä. Aamulla retkireppuun lähti mukaan tutka, josta tulikin hitti iltapäivän fillari-ja juoksukisaan. Konkretisoitui nopeus käsitteenä, kun pyörällä pääsi sivutien pätkän ylinopeutta. Näistä ja muista ehkä myöhemmin lisää 🙂

IMG_8813

Open päivä?

Retkethän on kamalan stressaavia, pitäisi pystyä pitämään homma hanskassa, kaikki turvassa, toivoa käytöstapojen ja sääntöjen noudattamista sekä vielä toivoa, että retkellä oikeasti opittaisiinkin jotain.

No miten sitten koin päivän?

– Istuin portailla seuraamassa tapahtumia, kiertelin ottamassa valokuvia, vastailin  kysymyksiin ja nautin auringosta sekä toiminnan aiheuttamasta kuhinasta ympärilläni. Samalla pystyin keskittymään olennaiseen, parien työskentelyn seuraamiseen ja tavoitteisiin pääsyn arviointiin. Lisäksi sain arvokasta tietoa ja pelimerkkejä yhteenvetoa ja ensi viikkoa varten.

Olin etukäteen valmistellut päivän tehtävät, tätini oli loistava assari, Salli-karvakorvasta puhumattakaan. Yhtään asiaa ei vaikeuttanut se, että olimme jossain muualla kuin koulussa, jonkun toisen kotona, joka selkeästi oli oppilaille merkittävä tekijä. He arvostivat sitä, että olimme saaneet tulla mummolaan ja käyttäytyivät sen mukaisesti. Tapakasvatusta, josta kunnia kuuluu kodeille.

Tein taas huomion myös siitä, miten sujuvasti teknologia kulkee jo mukana. Padeilla kuvattiin, tallennettiin ääniä, katsottiin videoita, etsittiin lisää tietoa.. samaa osa teki myös puhelimillaan. Jännä huomata, miten osalle oma puhelin on parempi työväline kuin padi. Hyvin osaavat siirrellä kuvia ja tietoja paikasta toiseen. Käytöstavat pysyivät myös laitteiden kanssa mukana, muutama eksyi pelaamaan uuninpankolla hetken tauollaan ”jotain”, yhdestä kuvasta huomautin jälkikäteen.. ja, no siinäpä se olikin. Mukana kuitenkin oli 23 aktiivista oppilasta laitteineen.


Jätä kommentti

Me

Tapahtumia, projekteja, hässäköitä ja kaikkea muuta tapahtuu nyt viimeisten kouluviikkojen aikana niin paljon, että heikompaa vähän hirvittää. Reilun 700 oppilaan aktiivisessa koulussa toimintaa on ja paljon. Siksi haluankin raottaa myös vähän sitä verhoa, mitä muuta mobiiliteknologialla ja erityisesti ipadeilla meillä on viimeisen puolen vuoden ja etenkin viimeisen jakson aikana tehty (loputkin laitteista saatiin taloon). Meidän luokkamme toiminnasta olen kertonut täällä enemmänkin, mutta myös kahden oppilasryhmän käyttöön kerrallaan olevat padisetit ovat olleet hurjassa käytössä. Käyttö myös jatkuu lomalle; osa padeista on menossa vitosluokalle digikasvion tekoa varten (kuten myös meidän luokkamme kesätehtävänä on)  ja osa lähtee halukkaille opettajille ja koulunkäyntiavustajille treenattavaksi. Toivottavasti yhtään padia ei jää taloon vaan kaikki tulevat aktiiviseen kesäkäyttöön.

Tein pienen haastattelukierroksen koululla. Tällä kertaa pääasiassa opet kertovat padien käytöstä opetuksessa,  on siellä joukossa löytöjä käytäviltäkin sekä koulunkäyntiavustajiemme loistava idea. Videolla näkyvien lisäksi erityisopetus on ottanut padit ns. kovaan ajoon niin alaluokkien, kuin yläluokkienkin puolella, kieltenopettajat ovat treenauttaneet ruotsiksi, venäjäksi ja englanniksi, musamaikka sytytti Garagebandin avulla varsinaisia artisteja…monet alaluokat ovat tehneet erilaisia animaatioprojekteja, lintukirjaa, avaruusseikkailuja ja vaikka mitä. Väittäisin näin reilun puolen vuoden perusteella, että teknologia on ujuttautunut / ujutettu koulussamme taas uudelle tasolle.

Ajatuksemme ovat jo tulevassa, uusia ideoita ja projekteja on tulevalle syksylle viritteillä..


3 kommenttia

Oppimisympäristön merkitys

Viimeisillä viikoilla olemme polkeneet ja bussimatkailleet ympäriinsä erilaisten opintoretkien merkeissä. Oppimisympäristön, oppimaiseman laajentaminen on ollut kiinni käytettävissä olevasta ajasta, sekä fillarinketjujen pituudesta (ja sitähän tunnetusti riittää).

Olavinlinnassa

Olavinlinnassa

Retkipäiväkirja (Book Creatorissa). Oppilaat ovat kirjoittaneet jokaiselta retkeltä päiväkirjaa sekä liittäneet siihen kuvia, videoita ja ääntä. Päiväkirjoista löytyy tapahtumaselostusten lisäksi myös tunnelmia ja ajatuksia. Lisäksi päiväkirjat on tallennettu dropboxiin, josta ope voi käydä niitä kurkkimassa.

Endomondolla ja erilaisilla kartoilla olemme seurailleet kuljettuja matkoja ja etukäteen tutustuneet (mm. Savonlinnaan) retkikohteisiin. Yksikkömuunnoksia on treenattu edestakaisin. Lisäksi olemme mittailleet koekäytössä olevalla Labdiscilla lämpötiloja mm. järvivesistä.

Ensimmäinen retki tehtiin läheiselle järvelle, jossa on myös erilaisia metsäalueita sekä isoja kallioita ja niiden muodostamia luolia.

Digikasvioon etsittiin ensimmäisiä kuvia, aloitimme helpoista, eli puista. Kuvaaminen on muuten jännä juttu, se saa oppilaat tutkimaan, pähkäilemään, etsimään ja kaivamaan mitä ihmeellisimpiä asioita luonnosta. Kasvien lisäksi törmäsimme mm. ex-sammakkoon.

Osa sai äänitettyä myös lintujen lauluja, osa metelöi ihan itse. Tunnistus hoitui näppärästi luokalamme olevan lintubongarin toimesta, toki varmistimme myös muutamia juttuja heti paikan päällä wikipedian artikkelien ja nettikasvioiden kanssa.  Lajitunnistukseen olemme käyttäneet myös Naturgate -appsia, joka toimii vallan mainiosti, kirjautumispakko on vain päivitetyssä versiossa pieni miinus.

Tutustuimme (osa hyvinkin läheisesti ja kosteasti) myös jäiden lähtöön, osuimme juuri sellaisena päivänä maastoon, että tuuli painoi jäitä kasaan ja järven selkä vapautui. Veden lämpötilat mitattiin Labdiscin lämpötilamittarilla (ja uimalla).

Toinen retkistämme tehtiin kaupungin keskustaan taidemuseoon sekä pitäjän kirkkoon. Tavoitteina tällä retkellä oli tutustua museolla näyttelyyn Football Landscapes sekä pysyviin näyttelyihin. Kirkossa tutkimme symboliikkaa sekä suntio esitteli meille kirkkorakennusta. Tästä reissusta varmasti suurin anti ja opetus oli tekijänoikeudet. Museon opas  oli kertomassa meille näyttelyistä ja oppilaat ottivat paljon padeilla kuvia. Lopuksi hän hienosti ohjasi tekijänoikeusasioissa, muistutti ettei kuvia saa taideteoksista julkaista ilman tekijän lupaa. Muutama ennätti nimittäin jo lennosta omille instagram-tileilleen tavaraa heitellä. Siivouksen jälkeen on meillä ollut varsin tekijänoikeustarkkaa porukkaa.

Huutokalliolla

Huutokalliolla

Taidemuseon näyttelystä antina oli tehdä omana tulkintana valokuva, jossa jokin urheilulaji esiintyy tavalla tai toisella. Hienoja kuvia tulikin.

Kirkkoon sain valmista opetusmateriaalia Mikkelissä rakennetun kulttuuriperintökasvatuksen sivustolta ja symboleja tutkittiin sekä tulkittiin kuvien avulla. Oppilaiden taidot ja silmä valokuvaamisen suhteen on myös kehittynyt. Kirkosta saimmekin mukaan upeita valojen, värien ja muotojen tulkintoja.

Myös hyvin vanha hautausmaa kirkon ympärillä kiinnosti kovasti ja sinne etsiydymme  kotiseudun historiaa ja ihmisiä sivuavissa projekteissa varmasti jatkossa.

Kolmas keikkamme oli Savonlinnaan sekä siellä Riihisaaren museoon sekä Olavinlinnaan. Täällä meillä oli hieno tilaisuus harjoitella padien käytön etikettiä kera muun käytön. Pohdimme etukäteen sitä, kuljetaanko nenä kiinni padissa vai katsotaanko maailmaa myös omien silmien kautta. Täytyy sanoa, että sujui äärettömän hyvin. Fiksua porukkaa, muistutella ei juuri tarvinnut ja vain yksi padi ongittiin mehun seasta repusta, eikä yhtään Saimaasta.

kuva Iiro Pekonen

kuva Iiro Pekonen

Kuvat ovat olleet meillä selkeä oppimisen väline ja olen itse, sekä oppilaat ovat kuvanneet järjestelmäkameralla meidän reissuista paljon kuvia. Näiden kuvien avulla nytkin palattiin oppaiden kertomiin aiheisiin norpista, muinais-Saimaasta sekä Olavinlinnan elämästä entisaikaan. Kuvat ovat lisäksi meidän yhteisessä käytössä, jokainen voi hyödyntää niitä haluamallaan tavalla.

Viimeisin vierailumme oli viime viikolla Urpolan luontokeskukseen sekä Kaihunharjulle Mikkelipuistoon. Tällä reissulla kartutimme digikasviota, mittailimme lämpötiloja, tutustuimme veden ekosysteemiin ravintoketjuineen sekä mittasimme mm. puiden ympärysmittoja. Sinänsä padien kanssa ei tällä kertaa tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä, mutta havaitsin vielä edellisiä kertoja vahvemmin sen, että oppilaat haluavat tallentaa kuvina paljon asioita. He myös tutkivat, etsivät, kaivavat ja kokeilevat ihan itse.  Jatkuvassa käytössä oleva mobiililaite ei ole passivoinut heitä vaan enneminkin aktivoinut.

Vesikasveja – Kuva Iiro Pekonen

Oppimisympäristön muuttuminen toimintaa, liikettä ja ilmiöitä sisältäväksi on se merkittävä tekijä. Luokkahuone  sinällään jo passivoi ja sitä tylsyyttä vastaan oppilaat taistelevat omin keinoin. Kun mennään paikkaan, missä on mahdollista tehdä ja SAA tehdä, niin alkaa tapahtua. Tuttua huttua, eikö 🙂


Jätä kommentti

”Opin kuuntelemaan toista ja annoin muidenkin päättää asioita.”

Rantakylä 35

Kuva Mikko Mäntyniemi

Ihminen, minä ->me -projektimme tuli päätökseen jo joku aika sitten, mutta opella on pitänyt sen verran kiirettä, etten ole ennättänyt raportoimaan tänne.

Projektissa oppilaat siis saivat pelkät tavoitteet OPS:sta, ryhmän ja työhön koulussa käytettävän ajan. Toteutustapa oli vapaa, vain tavoitteet määrittivät sitä, mihin suuntaan ryhmä lähti toteuttamaan omaa oppimistaan. Projektin lopuksi oppilaat esittelivät töitään ja projektin aikaista dokumentaatiota sekä arvioivat omaa oppimistaan sekä työskentelyään.

Tuotoksia

Jokainen ryhmä sai siis esitellä omat tuotoksensa sekä dokumentointinsa. Alla esimerkkinä muutamia pätkiä hyvin erilaisista töistä / dokumentoinneista.

Seela ja Linnea

Osku, Otto ja Sampo

Kooste Minecraftissa tehtyjen töiden esittelystä.

by Iiro & Kalle, Miro & Simo ja Veikka & Rasse

Jokainen työ oli merkittävä, kaikkia oli vaivalla tehty ja pohdittu. Varsinkin ne ryhmät, jotka olivat hyödyntäneet eri medioita, eri välineitä ja työstäneet asioita pitkälle, olivat saavuttaneet erinoimaisesti tavoitteita. Osa ryhmistä oli avannut rohkeasti hyvinkin henkilökohtaiselle tasolle omia ajatuksiaan ja käsityksiään itsestään sekä toisistaan hyvin positiivisessa sekä rakentavassa mielessä. Mielenkiintoista oli myös se, että moni ryhmä valitsi sellaisen työtavan tai materiaalin (esim. savi), jota he eivät olleet ollenkaan tai vain vähän työstäneet aikaisemmin. Oppimisemme laajeni siis myös tähän suuntaan. Näissä tapauksissa oppilaat ensin selvittivät työmenetelmät, materiaalit ja välineet sekä saivat konsultointia asiantuntijalta (kuvataiteen opettajalta), joka vieraili luokassamme.

Rantakylä 38

Kuva Mikko Mäntyniemi

Arviointi

Oppilaat arvioivat tavoitteiden eri osa-alueita 1-5 -skaalalla ja jokainen teki tällä kertaa arvioinnin yksin. Jopa yllättävän selkeästi esille nousi se, miten yksimielisiä ryhmäläiset olivat ryhmiensä toiminnasta ja miten he olivat kokeneet oppimaansa. Vain kahdessa ryhmästä kymmenestä oli eriäviä mielipiteitä ryhmän työskentelyn onnistumisesta ja näissä ryhmissä oli myös hajontaa tavoitteisiin pääsyissäkin.

Ryhmässä toimimiseen ja omiin tunteisiin liittyvät tavoitteet olivat oppilaiden arvioinneissa nousseet korkeiksi.

1= tavoite ei toteutunut ollenkaan, 5= tavoite toteutui todella hyvin

  • Väite: Osaan toimia keskittyneesti ja pitkäjänteisesti projektiin liittyvissä asioissa. KA 4,30
  • Väite: Opin jakamaan omia tunteitani ja kokemuksiani. KA 4,09
  • Väite: Osaan toimia ryhmässä, niin että ryhmämme työ etenee. KA 4,65
  • Väite: Eksyimme välillä tekemään muita asioita (esim. pelaamaan, höpöttämään muista asioista). (1= samaa mieltä, 5 = eri mieltä) KA 4, 26.

Vähän heikommalle olivat jääneet sanoihin ja median vaikutukseen omassa elämässä liittyvät tavoitteet.

1= tavoite ei toteutunut ollenkaan, 5= tavoite toteutui todella hyvin

  • Väite: Opin uusia sanoja ja niiden merkityksiä. KA 3,30
  • Väite: Opin tarkastelemaan mitä merkitystä eri medioilla on minun elämässäni. KA 3,22

Kuva Mikko Mäntyniemi

Sanallisesti oppilaat kommentoivat mm. seuraavasti:

Ryhmänä oli todella kiva tehdä projektia.Opin kuuntelemaan toista ja annoin muidenkin päätää asioita projektiimme. Hankalinta oli se kun piti kirjoitaa muista ja itsestään.

Tämä oli hauskaa! Varsinkin kun olin kaverin kanssa. Hieman hankalaa oli toteuttaa tavoitteita :(. Opin/Näin millaisena kaverini minut tuntevat ja näkevät. Helppoa oli toteuttaa projektia, kun V ei torjunut (melkein) mitään, ja hänen ideansa olivat hyviä :)!

Tämä työ oli todella hauskaa ja helppoa.Opin paljon asioita H ja T kanssa.Mikään ei juurikaan ollut vaikeaa vaan kaikiki meni oikain helposti paitsi että joskus oli vaikea saada kaikki tavoitteet ja tälläset esiin siinä videossa.

Tapa oli kiva. Opin hyvin paljon eri asiota ja varsinkin sanoja paljon. Hankalaa oli kertoa hyviä asiota itsestä. Helppoa oli keksiä dokumenttiin asiota.

Kiva tehtävä opin tekemään ryhmässä samaa työtä samaan aikaan. Hankalaa oli valita hyvistä ehdotuksista työ. Helpointa oli sen luominen kun sai olla samassa maassa minecraftissä.

Opettajana sivusta seuraten totean, että oppilaat ovat osanneet hyvin arvioida omaa oppimaansa. Tiettyjä kriittisiä pisteitä tällaisessa projektissa on aina tehtävänannon selkeys, ryhmien ohjaaminen projektityössä sekä esimerkiksi käsitteiden oikeellisuuden ymmärtäminen. Tämä taas näyttää suuntaa taas sinne tiedonhaun ja -rakentamisen opetteluun ja kriittisen tiedontarkasteluun.

Olen ylpeä oppilaistani. Ja kolleegaa lainatakseni: ”Kyllä se lämmittää sydäntä, kun oppilaat alkavat innostuneesti tehdä hommia”. Siitä tietää onnistuneensa, kun ei tarvitse kuin ohjata hellävaroen pysyttelemään suurinpiirtein turvallisella polulla ja parhaimmillaan ihan vähän suitsimaan hillitöntä intoa, jotta ei koulun talous tai maapallon ekosysteemi räjähtäisi idean tullessa toteutukseen.

Kuva Mikko Mäntyniemi

Kuva Mikko Mäntyniemi

Oppilaiden palaute kertoi aika suoraan sen, mitä meiltä koulussa joskus tuppaa unohtumaan; tekeminen, luova työskentely, oppiminen oli kivaa. Ja kun oli kivaa, upposi tekemiseen (flow) eikä ollut tarvetta eikä edes halua eksyillä tekemään mitään muuta. (Lue padeilla vapaata aikaa käytössä, kukaan ei kyttää ja huohota niskaan vaan voisi ihan vain hommata omia juttuja ja ”tekaista” vaaditut asiat).

Antoipa taas ajattelun aihetta opettajalle.

Kuva Mikko Mäntyniemi

Kuva Mikko Mäntyniemi


8 kommenttia

Creeper ja sen kaverit luokassa

Se näyttää karulle pikselimössölle, on kolmiulotteinen palikkalaatikkopaikka. Siellä voi rakentaa ja räjäyttää, fysiikan lait toimivat, ainakin lähestulkoon normaalisti, paitsi, että voi lentää,  zombejakin on sekä possuja…Miron kuvakaappaus yhteispelissä

Ja se imaisee oppilaat sisäänsä, ”ne” puhuu oudolla kielellä, käyttää hassuja sanoja, hurraa ja riemuitsee, tönii, ohjaa ja jakaa tietoa, opettelee ihan itse, ilman pakottamista, erityistä motivoimista, uhkailua ja kiristystä.. Mitä himputtia täällä tapahtuu?

Meillä pelataan siis Minecraftia. Paljon. Oppilaista kaikki ovat tutustuneet peliin ja suuri osa pelaa ”mineä” vapaa-ajallaan. Paljon. Ensikosketus itselläni peliin oli syksyllä, kun oppilaat tekivät siitä useamman esityksen ja pelin hahmot alkoivat esiintyä tarinoissa ja kirjoitelmissa sekä puheessa. Mutta syttynyt en sille, enkä vieläkään, yksityispersoonana, mutta opettajana olen ihan liekeissä. Useamman pelituokion sivusta seuranneena opettajan ideavalot hälyttävät vilkkuen kirkkaita valoja. Jos joku asia imee noin täysillä mielenkiinnon heittämällä tunniksi tai pariksi, saa oppilaat tekemään yhteistyötä, toimimaan yhteisen päämäärän takia sekä tavoittelemaan lisää osaamista niin hölmöähän olisi jättää tuo mahdollisuus käyttämättä.

Koulullamme on langaton verkko oppilaskäytössä, mutta se on valitettavasti sen verran häilyväinen ja ”turvallinen”, että Mine ei pyöri siinä siten kuin oppilaat toivovat. He haluavat nimittäin pelata yhdessä. Rakentaa samaa maailmaa, etsiä, tehdä toimia yhdessä. Niinpä he ratkaisevat ongelmaa pistämällä pystyyn omia wifi-hotspotteja puhelimistaan tai pyytämällä opea jakamaan padin verkon. Tänäänkin useampi porukka pelasi yhdessä ja luokassa käytiin kuumaa keskustelua kaivauksista, timanteista, aarteista, jäähallien ja kasinoiden rakemamisesta, hotellista, puumajasta.. kuultiinpa hurjia hurraahuutojakin löytöjen ja onnistumisten tapahtuessa (toki myös ärähdyksiä ”älä lyö” :)).

Ja miten oppilaat ovat ottaneet pelissä selviytymisen ja menestymisen taidot haltuunsa..

”Self learning is more powerful than listening to what any teacher has to say”

– Stephen Reid

Kuvakaappaus luokan edmondo-ryhmästä

Kuvankaappaus 2013-3-11 kello 18.58.08

Eipä voi muuta kuin nyökytellä. Motivointi ja keskittyminen on huippuluokkaa yhteistyökykyjen, organisointitaitojen ja sosiaalisen toiminnan kehittyessä jatkuvasti.

MinecraftEdu on jo julkaistu ja sitä on testattu monessa koulussa ympäri maailmaa opetuskäytössä, myös Suomessa mm. Hutun koululla. Lisäksi aiheesta on tehty Wiki, josta pääsee alkuun mm. opiskeltaviin sisältöihin tehdyillä videoklipeillä.

Padeille Edu-versio ei ole saatavilla, joten tavoitteena onkin kokeilla ihan maksetulla Pocket Editionilla ja yhteisellä wifi-verkolla pelin toimivuutta opetuksessa. Keskiviikkona on tulossa päivitys, josta luokan viisaat osasivat vihjailla tulossa olevasta online-versiosta. Tämä helpottaisi teknisesti yhteispelaamista kummasti. Photo 11.3.2013 19.09.51

Mietin oppimiseen Minen käyttöä esimerkiksi..

– Hutun koululla Arto Lohen kokeileman kylän rakentaminen ja siihen liittyvät kyläkokoukset, hommien edistyminen, yhteiskuntaa varten tarvittavat asiat, sopimukset, toiminnot…

Andrew Miller nostaa esille useita hyviä esimerkkejä, joista itse jäin miettimään Minecraftin soveltamista seuraavassa lukupiirissämme. Kirjan maailman luominen peliin, tai pienemmässä mittakaavassa vaikkapa kirjassa esiintyvän rakennuksen/huoneen/ kylän tekeminen.

– Meillä on yllissä menossa  Virtuaalinen Amazing Race Pohjois-Eurooppa, jossa aion hyödyntää ylänköjen – alankojen yms. pinnanmuotojen opetteluun Minecraftia ihan konkreettisesti. Mitä muuta siihen vielä keksisin, en tiedä, mutta ideioita ja vinkkejä otetaan vastaan…

– Matematiikassa on tulossa geometrian jakso…..

PS. Neulojaa ilahduttaa lampaat, joista saa villaa.