MoMi – Mobiilisti Mikkelissä

Mobiilia oppimista kehittämässä


4 kommenttia

”Kasvoiko Babyloniassa perunoita?”

Tähän kysymykseen ja moneen muuhun kaivoivat vitoset tietoja rakentaessaan omaa babylonialaista tai egyptiläistä yhteiskuntaansa Minecraftissa.

Tehtävänanto ja työskentely

Pyramidin äärelläLuokka oli jaettu 4-5 oppilaan ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle oli rakentamistehtävänä joko babylonialainen kaupunki tai egyptiläinen kaupunki. Historiallisesti ajankohdat oli valittu tiettyjen hallitsijoiden / keksintöjen yms. ajankohtiin.

Tehtävänannossa oli ohjeistettu mm yhteiskuntaluokkien näkymisestä kaupungin arkkitehtuurissa sekä uskonnollisuudesta temppeleistä ja hautamuistomerkeistä. Näihin upottiinkin suurella mielenkiinnolla ja mm.  symboleja pohdittiin ahkerasti. Taidetta saatiin mukaan monessa muodossa, sillä kuviksen ope oli mukana matkassa ja kuvistunneilla oppilaat työstivät egyptiläisiä omakuviaan käytävän seinille.Tehtävänannossa oli oppimisen tavoitteet jaksolle sekä sisällöstä rakentamiseen vaikuttavien tekijöiden selvittäminen. Tiedonhakuun lähdettiin hakusanoja pohtimalla sekä Ylen loistavien dokumenttien saattelemana. Katsoimme Areenalta pätkiä useista Egyptin historiaa avaavista dokumenteista ja pohdimme yhdessä mm. jokien merkitystä yhteiskunnan kehittymiselle. Osa jatkoi katselua myös kotona sekä Areenalta että Youtubesta ja BBC:lta.

IMG_4673

Kaikkiaan koulussa oppilaat käyttivät aikaa projektiin pari viikkoa. Ensimmäisessä vaiheessa ryhmät rakensivat oman kaupunkinsa ja piilottivat sinne aarteita. Toisessa vaiheessa kaupunkeja vaihdettiin ryhmien välillä ja aarrejahti sekä tutustuminen toiseen ”kulttuuriin” alkoi. Kolmannessa vaiheessa laskettiin pisteitä ja purettiin töitten tuloksia. Lisäksi ryhmät vielä arvioivat omaa työskentelyään ja oppimistaan.

Yhteistyö ja ryhmien hioutuminen

Luokka on hyvin tottunut tekemään erilaisissa kokoonpanoissa hommia. Ryhmät vaihtuvat jatkuvasti kuten myös ryhmien koko. Tällä kertaa ryhmä oli poikkeuksellisen suuri ja mietinkin, miten tulee käymään hommien kanssa. Yllätyin positiivisesti, sillä kaikki ryhmät työskentelivät täydellä teholla lähes koko ajan. Minecraftin ja koulun langattoman verkon avautuminen moninpelin mahdollistamiseksi on helpottanut ryhmässä toimimista ja yhteistyön tekemistä kummasti.

Aloitimme projektitunnit aina yhteisellä pikapalaverilla, jossa ryhmät kertoivat missä mennään. Tämän jälkeen ryhmät hajaantuivat ympäri koulua työskentelemään. Itse kiersin ryhmissä ja hypin omalla padillani oppilaiden maailmoihin sisälle. Oli vinkeä tunne, kun oppilaan virtuaalinen hahmo oli oman hahmoni vieressä ja ohjasi minua sekä esitteli työn tuloksia; peltoja, vesikanavia, asuinrakennuksia, temppeleitä. Samalla fyysisesti vieressäni oleva oppilas tai usein koko ryhmä papatti ja selitti sitä missä virtuaalisesti menimme.

Oppilailla on vahvuuksia, joitten olemassaolosta he eivät itsekään aina tiedä. Tässä tehtävässä muutama ryhmä kävi haasteellista minelivepainia toimintatavoista, seinäväreistä, perunankasvatuksesta jne. Välillä meteli oli korvia huumaavaa, välillä piti mennä erotuomariksi, jotta nokkapokka ei kehittyisi käsirysyksi. Näistä selvisimme kaivamalla niitä vahvuuksia esille. Toinen on hyvä tiedollisesti, löytää ihan mahdottoman hyviä juttuja ja osaa selittää ne kavereille, toinen taas osaa Minecraftissa vaikka vääntää kiven solmuun puhumattakaan helpommista asioista…Loppuarvioinnissa tämäkin nousi esille opittuna asiana.

Oppiminen ja tavoitteisiin pääsy

No mitäs sitä sitten opittiin? Ainakin se, milloin peruna tuli Eurooppaan.. mutta entä Kaksoisvirtainmaahan?

Arviointia varten ryhmäytin porukat uudelleen, niin että arviointiryhmässä oli jäseniä kahdesta eri rakennusryhmästä. Näin ollen ryhmät pääsivät myös keskenään puimaan, miten ryhmän yhteistyö toimi ja mitä oli opittu. Alla muutama lainaus arviointiryhmien autenttisista pohdinnoista.

Yhteistyö toimi ihan ok välillä vähän heikosti. Miksi? Koska yksi teki vähän vähemmän ja toisella ryhmällä sujui ihan hyvin koska kaikki rakensi.

S:n ryhmä toimi niin että kaikki teki vähän kaikkea ja ryhmätyö ei muuttunut sekavaksi. R:n ja K:n ryhmä oli ihan hyvä mutta kaikki teki kaikkea. Joskus kävi niin että esim M rupesi lentelemään ja karsomaan mitä me muut tehdää.

Mitä pitäisi parantaa.

Ensimmäinen ryhmä oli siinä, että tuli kiire koska alussa ei suunnitellu tarpeeksi. Toinen ryhmä oli, että olisi pitänyt kysyä mitä pitää tehdä jos ei tiedä mitä pitää tehdä.

Rakennusryhmä2. Työnjakoa, ja ajan käyttöä. Työnjako oli ihan surkea, mutta olitiin samaa mieltä asioista.

Yhteistyötä. Eli tehtäisiin enemmän yhdessä eikä yksin.

Oppilaat kokivat merkityksellisiksi asioiksi töiden tasapuolisen jakaantumisen, kaikkien keskittymisen asiaan sekä kommunikoinnin ja mielipiteiden merkitys huomattiin myös. Yhdessä tekemistä arvostettiin ja erimielisyydet koettiin haittaaviksi, mutta joskus myös tarpeellisksi.

Opettajana voin todeta, että ryhmät hioivat jälleen kerran toistensa osaamistaan taidollisilla tasoilla hienosti. Joissakin ryhmissä tunnuttiin olevan pettyneitä ryhmän toimintaan, mutta sekin kuuluu asiaan. Arviointivaiheessa nousi esille selkeästi se, mikä oli hiertänyt ja ryhmän jäsenet tunnistivat kaikki ongelmat. Näitä oli helppo purkaa ja pohtia sitten, miten jatkossa edetään, jotta homma toimisi paremmin.

Oppimistavoitteisiin tiedollisesti päästiin. Eroja oppilaiden osaamistasoissa toki on ja nekin nousivat opettajalle näkyviin ryhmien toimintaa seuratessa sekä loppuarvioinnista, vaikka se tehtiinkin ryhmittäin.

Peleistä

Minecraftin ja muiden vastaavien pelien käyttäminen oppimisen välineenä on tuonut luokassa esille sellaisia persoonia, jotka muuten jäisivät tai jättäytyisivät taka-alalle. Nyt käsillä olevassa projektissa avaruuteen liittyen heitin kokonaan ohjat oppilaille yhden ryhmän kohdalta toteutuksen suhteen. He rakentavat peliä. Ehdottelin muutamaa pelinrakennusohjelmaa ja sain vienoja hymyjä, joista tulkkasin puhuvani tyhmiä. ”Se on niin simppeli, tiiän paremman”. Jaaha. No mikäpä siinä. Etenkin kun sain seuraavana päivänä videopäiväkirjan pätkän nähtäville. Päiväkirja paljasti, että edellisenä iltana oli ”datausluolassa” ryhmässä ratkottu ongelmia, pähkäilty ääniä sekä riemuittu onnistumisesta. Ope hymeksii tyytyväisenä ymmärtämättä koodipätkistä juuri mitään.

Odotan mielenkiinnolla mitä saamme irti avaruudesta…

Mainokset


Jätä kommentti

Kyllä maalla on mukavaa

IMG_8645

Jo keväällä tehdyt oppimisympäristön laajentamiset eli pyöräretket saivat nyt syksyllä jatkoa, kun viime maanantaina kurvasimme open mummolaan perunannostoon ja tutustumaan vanhan maatilan miljööseen.

Ennakkoon olin valmistellut päivää siten, että keräilin vanhoja esineitä, valokuvia, tekstejä, videoita yms. 1900-luvun alkupuolelta tilan elämästä, ihmisistä ja maisemista. Koostin niistä videoklippejä ja tehtäviä herätekysymyksineen QR-koodien taakse.


Kuvat open suvun perhearkistosta

Lisäksi oli  tehtäviä mm. viljakasvien ja puutarhakasvien tutkimiseen sekä pellavan viljelyyn, käsittelyyn ja kankaaksi asti saamiseen. Tärkeimpänä tavoitteena päivässä oli kuitenkin hengittää useampi satavuotisen tilan ympäristöä ja nähdä sekä tutkia ”historiaa” ihan omin käsin useamman lähteen avulla. Lisäksi taivuttelin tätini perunannoston asiantuntijaksi ja pullat tulivat kuulema talkoopalkkana.

Matkalla pidimme taukoja ja kahlasimme  viljapellon reunoja ohi ajavien autoilijoiden iloksi ja otimme kuvia ohrasta sekä kaurahalmeista digikasvioon. Oppilaista osa intoutui maistelemaankin jyviä.

IMG_0887

Perillä perunannoston lisäksi oppilaat alkoivat tutkia ympäristöä, miettiä ja pohtia asioita parinsa kanssa ja pullaakin syötiin. Työskentely sujui jouhevasti, osa pareista ennätti tehdä kaikki tehtävät osa osan, mutta kaikki ennättivät kiivetä aitan parvelle, tutkia uuninpankoa, kieputella kirnua, rapsutella Salli-koiraa, maistella puoliraakoja omenoita…

Tavoitteet ja niiden toteutuminen
Retken opetuksellisena tavoitteena oli pitkäkestoisen liikkumisen, yhteistoiminnan, liikenteessä liikkumisen, hyvien käytöstapojen ja muiden elämän perusasioiden harjoittelun lisäksi oppiaineisiin liittyviä tavoitteita ja sisältöjä.

Tähän projektiin ja sitä seuraavaan jaksoon olen hakenut tavoitteita historian alkumetreiltä; omaan historiaan ja kotiseudun historiaan tutustumista, syy- ja seuraussuhteiden pohtimista ja yleisesti historian tutkimiseen tutustumista. Biologian puolelta tavoitteina ovat maatilan elämä; miten ruoka siirtyy pellolta pöytään, eliöihin ja kasveihin tutustuminen. Työstämiseen, tietojen rakentamiseen ja kokonaisuuksien hahmottamiseen käytettiin oppilaiden omien kokemusten,  vanhojen valokuvien, tekstien (kylien perinnekirjat ovat aarteita), mummojen ja ukkien kertomusten, netistä löytyneiden videoiden, kuvien ja artikkelien yhdistelmiä sekä tietenkin keskustelua.

Pyrimme löytämään eroja ja yhteneväisyyksiä maatilan elämässä ennen ja nyt. Lisäksi mietittiin hyvin konkreettisesti mm: Miksi lehmä oli ennen tärkeä, entä nyt? Miksei lehmiä nykyään ole joka talossa? Miksi autot ovat muuttuneet? Miten autojen kehittyminen on vaikuttanut teihin? Entä nopeusrajoituksiin? Entä pyykinpesu, miksi se ennen tehtiin käsin, entä nyt?

IMG_8677

Raportoinnin tutkimuksistaan ja päätelmistään oppilaat tekivät haluamallaan tavalla. Pääosa päätyi videoon, osa teki kirjan. Loppuviikosta olemmekin käyneet läpi raportteja ja ne ovat herättäneet hyviä keskusteluja sekä nostaneet esille minulle opettajana sen, miten lapset kokivat päivän ja mitä he saivat siitä irti. Samalla saamme taas koottua tiedoista kokonaisuuden ja heräteltyä lisäkysymyksiä tulevan varalle.

Alla Ainon raportista ote

IMG_3821

Ilmiöitä.

Saimme Ilmiöpajalta testattavaksi fysiikkaan liittyivä leluja ja välineitä. Aamulla retkireppuun lähti mukaan tutka, josta tulikin hitti iltapäivän fillari-ja juoksukisaan. Konkretisoitui nopeus käsitteenä, kun pyörällä pääsi sivutien pätkän ylinopeutta. Näistä ja muista ehkä myöhemmin lisää 🙂

IMG_8813

Open päivä?

Retkethän on kamalan stressaavia, pitäisi pystyä pitämään homma hanskassa, kaikki turvassa, toivoa käytöstapojen ja sääntöjen noudattamista sekä vielä toivoa, että retkellä oikeasti opittaisiinkin jotain.

No miten sitten koin päivän?

– Istuin portailla seuraamassa tapahtumia, kiertelin ottamassa valokuvia, vastailin  kysymyksiin ja nautin auringosta sekä toiminnan aiheuttamasta kuhinasta ympärilläni. Samalla pystyin keskittymään olennaiseen, parien työskentelyn seuraamiseen ja tavoitteisiin pääsyn arviointiin. Lisäksi sain arvokasta tietoa ja pelimerkkejä yhteenvetoa ja ensi viikkoa varten.

Olin etukäteen valmistellut päivän tehtävät, tätini oli loistava assari, Salli-karvakorvasta puhumattakaan. Yhtään asiaa ei vaikeuttanut se, että olimme jossain muualla kuin koulussa, jonkun toisen kotona, joka selkeästi oli oppilaille merkittävä tekijä. He arvostivat sitä, että olimme saaneet tulla mummolaan ja käyttäytyivät sen mukaisesti. Tapakasvatusta, josta kunnia kuuluu kodeille.

Tein taas huomion myös siitä, miten sujuvasti teknologia kulkee jo mukana. Padeilla kuvattiin, tallennettiin ääniä, katsottiin videoita, etsittiin lisää tietoa.. samaa osa teki myös puhelimillaan. Jännä huomata, miten osalle oma puhelin on parempi työväline kuin padi. Hyvin osaavat siirrellä kuvia ja tietoja paikasta toiseen. Käytöstavat pysyivät myös laitteiden kanssa mukana, muutama eksyi pelaamaan uuninpankolla hetken tauollaan ”jotain”, yhdestä kuvasta huomautin jälkikäteen.. ja, no siinäpä se olikin. Mukana kuitenkin oli 23 aktiivista oppilasta laitteineen.


3 kommenttia

Oppimisympäristön merkitys

Viimeisillä viikoilla olemme polkeneet ja bussimatkailleet ympäriinsä erilaisten opintoretkien merkeissä. Oppimisympäristön, oppimaiseman laajentaminen on ollut kiinni käytettävissä olevasta ajasta, sekä fillarinketjujen pituudesta (ja sitähän tunnetusti riittää).

Olavinlinnassa

Olavinlinnassa

Retkipäiväkirja (Book Creatorissa). Oppilaat ovat kirjoittaneet jokaiselta retkeltä päiväkirjaa sekä liittäneet siihen kuvia, videoita ja ääntä. Päiväkirjoista löytyy tapahtumaselostusten lisäksi myös tunnelmia ja ajatuksia. Lisäksi päiväkirjat on tallennettu dropboxiin, josta ope voi käydä niitä kurkkimassa.

Endomondolla ja erilaisilla kartoilla olemme seurailleet kuljettuja matkoja ja etukäteen tutustuneet (mm. Savonlinnaan) retkikohteisiin. Yksikkömuunnoksia on treenattu edestakaisin. Lisäksi olemme mittailleet koekäytössä olevalla Labdiscilla lämpötiloja mm. järvivesistä.

Ensimmäinen retki tehtiin läheiselle järvelle, jossa on myös erilaisia metsäalueita sekä isoja kallioita ja niiden muodostamia luolia.

Digikasvioon etsittiin ensimmäisiä kuvia, aloitimme helpoista, eli puista. Kuvaaminen on muuten jännä juttu, se saa oppilaat tutkimaan, pähkäilemään, etsimään ja kaivamaan mitä ihmeellisimpiä asioita luonnosta. Kasvien lisäksi törmäsimme mm. ex-sammakkoon.

Osa sai äänitettyä myös lintujen lauluja, osa metelöi ihan itse. Tunnistus hoitui näppärästi luokalamme olevan lintubongarin toimesta, toki varmistimme myös muutamia juttuja heti paikan päällä wikipedian artikkelien ja nettikasvioiden kanssa.  Lajitunnistukseen olemme käyttäneet myös Naturgate -appsia, joka toimii vallan mainiosti, kirjautumispakko on vain päivitetyssä versiossa pieni miinus.

Tutustuimme (osa hyvinkin läheisesti ja kosteasti) myös jäiden lähtöön, osuimme juuri sellaisena päivänä maastoon, että tuuli painoi jäitä kasaan ja järven selkä vapautui. Veden lämpötilat mitattiin Labdiscin lämpötilamittarilla (ja uimalla).

Toinen retkistämme tehtiin kaupungin keskustaan taidemuseoon sekä pitäjän kirkkoon. Tavoitteina tällä retkellä oli tutustua museolla näyttelyyn Football Landscapes sekä pysyviin näyttelyihin. Kirkossa tutkimme symboliikkaa sekä suntio esitteli meille kirkkorakennusta. Tästä reissusta varmasti suurin anti ja opetus oli tekijänoikeudet. Museon opas  oli kertomassa meille näyttelyistä ja oppilaat ottivat paljon padeilla kuvia. Lopuksi hän hienosti ohjasi tekijänoikeusasioissa, muistutti ettei kuvia saa taideteoksista julkaista ilman tekijän lupaa. Muutama ennätti nimittäin jo lennosta omille instagram-tileilleen tavaraa heitellä. Siivouksen jälkeen on meillä ollut varsin tekijänoikeustarkkaa porukkaa.

Huutokalliolla

Huutokalliolla

Taidemuseon näyttelystä antina oli tehdä omana tulkintana valokuva, jossa jokin urheilulaji esiintyy tavalla tai toisella. Hienoja kuvia tulikin.

Kirkkoon sain valmista opetusmateriaalia Mikkelissä rakennetun kulttuuriperintökasvatuksen sivustolta ja symboleja tutkittiin sekä tulkittiin kuvien avulla. Oppilaiden taidot ja silmä valokuvaamisen suhteen on myös kehittynyt. Kirkosta saimmekin mukaan upeita valojen, värien ja muotojen tulkintoja.

Myös hyvin vanha hautausmaa kirkon ympärillä kiinnosti kovasti ja sinne etsiydymme  kotiseudun historiaa ja ihmisiä sivuavissa projekteissa varmasti jatkossa.

Kolmas keikkamme oli Savonlinnaan sekä siellä Riihisaaren museoon sekä Olavinlinnaan. Täällä meillä oli hieno tilaisuus harjoitella padien käytön etikettiä kera muun käytön. Pohdimme etukäteen sitä, kuljetaanko nenä kiinni padissa vai katsotaanko maailmaa myös omien silmien kautta. Täytyy sanoa, että sujui äärettömän hyvin. Fiksua porukkaa, muistutella ei juuri tarvinnut ja vain yksi padi ongittiin mehun seasta repusta, eikä yhtään Saimaasta.

kuva Iiro Pekonen

kuva Iiro Pekonen

Kuvat ovat olleet meillä selkeä oppimisen väline ja olen itse, sekä oppilaat ovat kuvanneet järjestelmäkameralla meidän reissuista paljon kuvia. Näiden kuvien avulla nytkin palattiin oppaiden kertomiin aiheisiin norpista, muinais-Saimaasta sekä Olavinlinnan elämästä entisaikaan. Kuvat ovat lisäksi meidän yhteisessä käytössä, jokainen voi hyödyntää niitä haluamallaan tavalla.

Viimeisin vierailumme oli viime viikolla Urpolan luontokeskukseen sekä Kaihunharjulle Mikkelipuistoon. Tällä reissulla kartutimme digikasviota, mittailimme lämpötiloja, tutustuimme veden ekosysteemiin ravintoketjuineen sekä mittasimme mm. puiden ympärysmittoja. Sinänsä padien kanssa ei tällä kertaa tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä, mutta havaitsin vielä edellisiä kertoja vahvemmin sen, että oppilaat haluavat tallentaa kuvina paljon asioita. He myös tutkivat, etsivät, kaivavat ja kokeilevat ihan itse.  Jatkuvassa käytössä oleva mobiililaite ei ole passivoinut heitä vaan enneminkin aktivoinut.

Vesikasveja – Kuva Iiro Pekonen

Oppimisympäristön muuttuminen toimintaa, liikettä ja ilmiöitä sisältäväksi on se merkittävä tekijä. Luokkahuone  sinällään jo passivoi ja sitä tylsyyttä vastaan oppilaat taistelevat omin keinoin. Kun mennään paikkaan, missä on mahdollista tehdä ja SAA tehdä, niin alkaa tapahtua. Tuttua huttua, eikö 🙂