Minecraft… eiku Growtopia

Nyt viedään opettajaa kuin pässiä hihnassa.

Meillähän on siis pelattu Minecraftia ja aiheesta kävin vetämässä pajaa Mikkelin opettajien omassa VESO-päivässä. Olen itse siinä pelissä jo nykään melkein kartalla. Tiedän suurinpiirtein mitä, miten ja missä… vaikka ei vieläkään ole kuin aavistus siitä kaikesta, miten sitä voi oppimisessa hyödyntää. Kuten vaikkapa tämä ällistyttävä seikkailuelokuva-jatkokertomus, josta löysin heti loistavia ideoita tarinankerronnallisuuteen yms. liittyen.

Veso-pajan slidet löytyvät täältä.

Mutta nyt on uusi hiphop ja pop. Uusi neloseni on railakkaalla innolla heitellyt eteeni mielenkiintoisia ideoita ja tänään aamulla minulle esiteltiin Growtopian hyödyntäminen yhdyssanojen opiskelussa. Sankarit aloittivat viime viikolla Kahootin tekemisen yhdyssanoista, mutta äkkäsivät sitten, että tänhän voi tehdä kivemmin Growtopiaan. Ihan vähän yllytin ja kyselin, että voisiko sinne tehdä maailman, jossa koko luokka voisi toimia.. Jep, meillä on nyt oma Growtopia-maailma, jossa luokkalaiset voivat toimia ja tavata vapaalla ja koulussa.

Opea ohjattiin ja puettiin, varusteltiin ja tukkakin laitettiin päähän, jotta olisi asiallisen näköinen.. arvanette varmaan, ettei opettajalla ole juurikaan aivastusta miten peliä pelataan, mutta alla olevasta videosta voinee arvata, miksi tämä ope jäi kiinni pelin ideaan.

Uusia askelia – oppiva yhteisö?

”Mobiilisti Mikkelissä” -hanke on loppunut jo tovi sitten, mutta mobiilisti Mikkelissä mennään niin, että hurisee.

Oman luokkani taival neljänneltä luokalta on nyt vaihtunut seitsemäsluokkalaisten hommiin ja uusi nelonen törmäilee luokkaan aamuisin sisälle. Heille jaettiin eilen 1:1 tabletit. Toimintainto on hurja ja opea hymyilyttää. Toinen kerta samassa tilanteessa ei enää jännitä niin paljon, moni asia on kehittynyt ja muuttunut, työ helpottunut oman ammatillisen kehittymisen kautta, kokemusten opettamana, sekä mm. teknisin ratkaisuin, joilla vaikkapa mobiililaitteita saadaan hallinnoitua keskitetysti.

Mitä sitten tapahtui niille Sankareille, jotka aiemmissa blogipostauksissani ovat esiintyneet… No seiskallehan ne pyyhälsivät, moikkailevat käytävillä ja mikä parasta, jakavat omaa osaamistaan toisille oppilaille ja opettajille. Meillä Rantakylässä koko 7.lk (neljä rinnakkaista luokkaa) siirtyi 1:1 mobiilimaailmaan. Toiminnan aloitti myös OppilasAgenttien ryhmä, jotka nimesivät itsensä Salaisiksi Agenteiksi. Ei varmaan ole vaikea arvata, ketkä reilut parikymmentä oppilasta meillä ovat noita Salaisia Agentteja, joita minä pääsen mentoroimaan ja ohjaamaan.

Työyhteisössämme kuhisee ja kihisee positiivisesti. Kolmen vuoden aikana on aikamoisia harppauksia teknologisissa ratkaisuissa, päädytty oppimisympäristöissä meillä tällä hetkellä toimivaan kombinaatioon peda.net+Gafe, joista jälkimmäinen toimii oppimisen ympäristönä ja peda.net tiedotuksen välineenä. Lisäksi mobiililaitteisiin on panostettu koulun omasta budjetista, koulutuksia on järjestetty ja niihin on kannustettu osallistumaan. Uusi opetussuunnitelmatyö on käynnissä monella tasolla ja ihan konkreettisestikin se on näkynyt mm. monialaisissa oppimisprojekteissa kaikilla luokkatasoilla.

Seiskojen 1:1 on viimeisen viikon aikana näyttänyt sen, miten opettajakin oppii aika nopeasti halutessaan asioita. Nyt, kun aivan toisenlainen teknologian käyttö opetuksessa on mahdollista, moni opettaja suorastaan hinkuu ja imee tietoa, kokeilee, testaa, keksii ja luo. Sain yhtenä päivänä aika monta ”tukipyyntöä”, jolloin tajusin, että en ennätä avittamaan ajoissa, mutta onneksi on nohevia OppilasAgentteja, kaappasin yhden käsipuolesta mukaan ja saattelin antamaan tukea tarvitsevalle.

On mielenkiintoista havaita, kuinka paljon erilaisia teknisiä taitoja, loogista ohjelmien ymmärtämystä ja oppimista tukevaa teknologista ajattelua oppilaille on kehittynyt kolmen vuoden aikana.  Tämä osaaminen ”läikkyy” nyt ympäri koulua. Uskaltaisin väittää, että olemme oppiva yhteisö.

TVT sulautunut opiskeluun?

Kävin keskiviikkona Otavan Opiston OPS-hautomossa teemalla TVT, kertomassa meidän luokkamme toiminnasta. Ohessa alustukseni. Esitykseen valmistautuessa konkretisoitui yksi asia. Kysyin oppilailta, nyt jo kolmatta vuotta 1:1-mobiililaitteilla opiskelleilta..
”Miten käytät TVT:tä* opiskelussa?”
Sain tällä kysymyksellä aikaan minuutin täydellisen hiljaisuuden luokkaan. Oppilaat tuijottivat minua ja vilkuilivat toisiaan silmät ymmyrkäisinä. Hä?
Lopulta alkoi tipahdella epävarmoja kysymyksiä ”Tarkoitatsä…?” Saimme lopputuleman aikaiseksi yhteiskirjoittamalla GDokkariin rimpsun aiheesta ja pohdinnan tuloksena ”Kaikessa”.
Tämän dokkarin sisältö löytyy slideista kolmantena. Uskallan väittää, että TVT on aika hyvin uponnut oppimiseen.
*Jep avasin käsitettä TVT.

Tabletit pedagogiikassa – Itä-Suomen erityisopetuksen päivät

Kävin kertomassa meidän luokkamme oppimisesta ja toiminnasta Itä-Suomen erityisopetuksen päivillä Savonlinnassa.
Alla session esityksen diat siivottuna 🙂

 

Heijoe Mikkelin torilla

Tunnustaudun heti erilaisten mobiilien pelien, sellaisten oikeasti tyyppejä liikuttavien, paikkatietoon perustuvien kikottimien ja vekottimien suureksi faniksi. Niissä on potentiaalia, sellaista, jota ei vielä tiedetäkään. Etenkin jos oppimista ajattelee.

ITK:ssa kävin kuuntelemassa Erosen Lassen ja Kimmo Kotron Heijoe -kehittelystä ja jo salissa istuessa laitoin sähköpostia ja kerjäsin kokeilutunnuksia, jotka sainkin… Joten…

Olimme luokan kanssa taas liikekannalla, kaupungin kulttuuripolku kutsui meidät Suur-Savon museolle ja yhdistimme tähän kaupunkisuunnistuksen.

Sunnuntaina pohdin rasteja kasaan idealla vesi kaupungissa ja toisaalta myös tavoitteena tutustua kotikaupunkiin myös historiallisesta näkökulmasta. Kulttuuriperintökasvatuksen hanke on meillä rakentanut hyvää matskua, mm. valmiita videoita, joita hyödynsin mm. toritehtävään: ensin katsottavana oli klippi Mikkelin torin historiasta ja markkinaelämästä. Tämän jälkeen oppilaat tekivät omasta näkökulmastaan esittelyvideon torilla, enkkuakin sai käyttää

Matematiikkaakin yhdisteltiin laskemalla Urheilupuiston vesiesteen tilavuutta ja kuinka pitkän matkan joutuisi tallaamaan, mikäli vesiesteen täyttäisi 10 l ämpärillä toiselta puolelta kenttää. Vesitutkimuksia tehtiin Kirkkopuiston suihkulähteellä ongelmana ”voisiko lähteen vettä juoda?”. Naisvuorella tutustuttiin tornin historiaan ja mietittiin miten torni liittyy veteen. Lisäksi tietenkin otettiin Vaeltaja-patsaan kanssa selfie.

Kirkon juurella olevassa puistossa tutkittiin kaupunkiluontoa ja yritettiin bongailla eri kasvi- ja eläinlajeja. Lisäksi yhtenä tehtävänä tutkitiin vanhaa hautausmaata ja pohdittiin 1800-luvulla haudattujen ihmisten elämää ja sitä, mitä hautakivistä voi heistä päätellä.

Positiivista tässä ähräämisessä oli se, että sain tehtyä koko rastiradan kotisohvalta, asenneltua tehtävät kohdalleen kaupungille ja kasattua samalla lisämateriaalia Heijoen palvelimelle. Toki oli sitten illan kirkastuessa ”ihan pakko” käydä testaamassa parin rastin toimivuutta ihan paikan päällä. Oli jännittävää edetä nuolen vinkkaamaan suuntaan, kohti rastipaikkaa ja odottaa aukeaako tehtävä vai ei. Ja yllättävän palkitsevaa oli nähdä tehtävän aukeavan ruudulle, ihan niin kuin pitkin.

Heijoe oli uusi ja toimiva tuttavuus. Tykkäsin. Ohjeistus oli selkeä ja reittien tekeminen helppoa. Pidän myös siitä, että Heijoe toimii laitteesta riippumatta sekä myös ilman verkkoyhteyttä paikan päällä. Reitti ladataan verkosta laitteelle ja tämän jälkeen tehtävät pompahtelevat auki, kun oppilas tulee rastipaikalle.

Meillä tosin tehtäviin tarvittiin nettiyhteyksiä, koska osa tehtävistä oli drivessa, videot youtubessa ja tietoakin sai taas kaivella mistä lähteestä halusi (osa jopa luki Kirkkopuiston infotauluja Google-haun sijaan).

Lisäbonuksena Heijoessa pääsin omalla puhelimella seuraamaan missä parit viilettivät. Tämä ominaisuus tosin hetkittäin bugitti, mutta auttoi kiitettävästi kuitenkin.

Yhdellä oppilaalla oli endomondo träkkäämässä koko ajan ja liikettä tuli päivän aikana yli 12 km. Osa pyörillä, osa kävellen. Ei ihme, että iltapäivällä museolla oli varsin hyvin ja kohtuullisen rauhallisesti käyttäytyvää porukkaa.

Pari huomiota tehtiin oppilaiden kanssa seuraavaa kertaa ajatellen:

– kun Heijoe-appsin laittaa kiinni, niin rastit joutuu aloittamaan alusta. (Säädin reittejä kesken suunnistuksen, jotta tästä ongelmasta selvittiin)

– Rasteja ei voi käydä epäjärjestyksessä. Ei tietenkään, mutta meillä yhteisesti sovittu evästauko sotki järjestyksiä ja osa pareista yritti sitten hyppiä  rastilta toiselle vähän eri järjestyksessä. Tätäkin avitin säätämällä matkalla reittejä Heijoen hallintapuolella.

Heijoe oli miellyttävä ja alkuopettelun jälkeen tosi helppo tuttavuus. Suunnittelin vielä testailevani sitä koulun maastoissa, niin, että oma luokka tuottaa materiaalia (esim. kasvilajit- metsätyypit.. satuhahmo seikkailemassa Juuri siinä paikalla missä nyt olette..), rastitehtäviä ja muut pääsevät sitten seikkailulle.